Kai

Viikko 2 – etiikkaa, ihmisoikeuksia ja löylyä

Toinen opiskeluviikko starttasi intensiivisesti paloturvallisuuden ja ensisammutuksen parissa. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun pääsimme pukemaan paineilmahengityslaitteen ja päähän laitettiin jätesäkki. Ei mikään muotinäytös, mutta tehokas tapa demonstroida savutilannetta. Päivä oli lyhyt, mutta todella antoisa – ja taas vahvistui tunne siitä, että olen oikeassa paikassa.

Loppuviikosta tunnit keskittyivät etiikkaan, ihmisoikeuksiin ja tiedon keruun opintoihin. Tahti tuntui vielä leppoisalta, mutta eiköhän se tästä vielä kiristy.

Keskiviikkona pääsimme korkkaamaan juuri remontoidun saunan. Koululla sauna lämpiää kolmesti viikossa, ja Harvian uusi kiuas toimi kuin unelma – oli kiva heittää löylyä salitreenin päälle. Remonttiporukan työn jälki ansaitsee kyllä kiitoksen, vaikka valmistuminen tulikin muutaman kuukauden myöhässä aikataulusta. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Lopputyöaihe alkaa myös vahvasti hahmottua. Sain siihen hyvän parin, ja yhdessä voimme rakentaa vertailua Kosovon vankiloihin. Se tuo työhön lisäarvoa ja antaa vertailupohjaa Suomen tilanteeseen – erityisesti siihen, kuinka ihmisarvoa kunnioitetaan. Työ tuo esiin sen, että ihmistä, oli hän sitten vanki tai ei, kohdellaan Suomessa eri tavoin ja kunnioittavammin kuin esimerkiksi Kosovossa.

Tämän viikon lähiopinnot loppuivat lyhyeen, ja pääsimme kotiin – tai siis kakkoskotiin – jo torstaina. Perjantai oli pyhitetty itseopiskelulle. Maanantain startti on sen verran myöhään, että aamujunalla ehtii mukavasti takaisin kurssihotellille.

Kurssihotellia suosittelen muuten lämpimästi kaikille, joille se mahdollisuus tarjotaan. Tiloissa on kaikki tarpeellinen, ja yhteiset keittiöt ja oleskelutilat tekevät arjesta yllättävänkin kodikasta.

Viikko jäi kokonaisuutena lyhyeksi mutta monipuoliseksi. Opinnoissa käytiin läpi isoja teemoja, mutta mahtui mukaan myös konkreettisia harjoituksia ja rentoa yhdessäoloa. Sauna, sali ja kurssihotellin arki pitivät huolen siitä, että fiilis pysyi hyvässä balanssissa.

Viikko 3 – Voimankäyttöä, lääkkeenjakoa ja hiljaisen metsän kuiskaus

Viikonloppuvapaat sujahtivat nopeasti. Mukaan mahtui vähän opiskelua, reippailua ja yksi kokonainen päivä, joka oli pyhitetty sohvalle ja Xboxille. Puoliso on joskus pelännyt, että jään siihen kiinni pysyvästi – ja totta puhuen, mikä välillä olisikaan mukavampaa kuin viettää päivä tekemättä mitään.

Kokemuksesta täytyy kuitenkin sanoa, että väsymys ruokkii väsymystä. Jos lenkki odottaa muuallakin kuin jääkaapin hyllyllä huutaen sinappia kylkeen, on liikkeellelähtö hankalaa. Tikkurilassa on kuitenkin tullut tavaksi herätä aamuisin vähän aikaisemmin ja ottaa parinkymmenen minuutin reipas lenkki. Siitä saa kummasti virtaa ja aineenvaihduntaan pienen lisäboostin.

Porukka tiivistyy viikko viikolta. Jos joku luuli jäävänsä yksin, niin ei hätää – täällä ei ehdi edes olla yksin, kun joku jo kysyy: “Tuutsä messiin?”

Kolmas viikko huipentui jo kauan odotettuun voimankäyttöön – eli teorian sijaan päästiin vihdoin käytäntöön. Huh, että ukko voi olla poikki kolmen tunnin jumpan jälkeen! Nyt osaa Herra 49 kaatua oikein.

Pieni vinkki tuleville pääsykokeiden suorittajille: liikkukaa, liikkukaa, liikkukaa. Tulette tarvitsemaan hyvää kuntoa myös koulussa, sillä näitä “kevyitä” jumppatunteja tulee olemaan useita. Raskasta, mutta samalla todella mukavaa.

Koulu piti vapauttaa loppuviikoksi ja seuraavan viikon alkuun uusille pääsykokeeseen osallistuville, joten meidän opiskelu siirtyi kotiin ja verkkoon. Vanginvartijan täytyy osata myös lääkkeiden jakaminen, joten sen koulutuksen parissa vierähti useampi tunti. Tunnustan suoraan: Teams-koulutus ei ollut minun juttu – meinasi tulla torkut useammankin kerran. Onneksi materiaali löytyy myös verkosta, joten kertaaminen onnistuu paremmin virkeänä.

🛑 Varoitus 🛑

Tästä eteenpäin olet vieraalla maalla. Hyppäät syvään kaninkoloon ja oma kova minäsi voi olla vaarassa. Lukemalla tämän tekstin loppuun hyväksyt sen tuomat vaarat ja lämmön tunteen. Jos sinulle tulee oksennusrefleksi, se johtuu vain siitä, että sinun olisi pitänyt lopettaa lukeminen varoituksen jälkeen.

Viikon pysähdys 

Hiljaisen metsän tuulessa kulkee kuiskaus.

Se kantaa mukanaan sanoja, tunnetta ja lämpöä.

Metsän halki se vaeltaa ja löytää sinut kivellä istumassa.

Katselet liplattavaa järven pintaa ajatuksiisi painuneena.

Kuiskaus pujahtaa korvaasi, ja kuulet sisälläsi hennon äänen: ‘Sinä olet minulle rakas.’

Kuiskasin eilen, puhalsin sen tuuleen – ja nyt se on löytänyt sinut.

Kai

​Lue lisää opiskelijatarinoita​