Sanna

Sanna pohtii koulutuksen loppusuoralla kokemuksiaan suuren vankilan työssäoppijana sekä lähiopintojaksoihin liittyneiden odotustensa toteutumista. Sanna vastaa myös kysymyksiin, joita hän on alavalintaansa liittyen saanut.

Luin aikaisemmat opiskelijablogin kirjoitukset ja mietin Kikin , Oton ja Aijan tavoin, miksi olen alalle päätynyt, miten työharjoitteluni vankilassa ovat sujuneet ja ylipäätänsä, miten olen viihtynyt RSKK:ssa opiskelijana.

Itseäni on aina kiinnostanut turvallisuusala, ja oma polkuni kohti vanginvartijan ammattia alkoi syksyllä 2022 Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta. Syksyn lähiopintojen jälkeen alkoi itselläni työharjoittelu Suomen suurimmassa vankilassa. Helsingin vankila, tutummin Sörkkä tai Sörkka, oli itselleni jo entuudestaan tuttu työskenneltyäni siellä kesävartijana ennen opiskeluiden aloitusta. Helsingin vankila on rakennettu vuonna 1881 ja siellä on vankipaikkoja 312. Kyse on suljetusta laitoksesta ja se vaatii suuren määrän henkilökuntaa.

Ensimmäisen työharjoittelun jälkeen palasin kevääksi takaisin koulun penkille ennen viimeistä kesäkuussa alkanutta työharjoittelua. Tämä viimeinen työharjoittelu tulee päätökseen nyt vuoden lopulla. Voin omasta puolestani todeta, että omat työpaikkaohjaajat sekä vankilan muut työntekijät ovat tehneet työharjoittelusta todella mielekästä; on annettu kokelaalle tilaa oppia ja harjoitella.

Työharjoittelut tehdään kuitenkin omalla virkavastuulla ja julkisen vallan käyttäminen antaa tiukat raamit työskentelylle, vaikka kyseessä olisikin harjoittelu. Ison talon etuja mielestäni on, että opeteltavaa, nähtävää ja koettavaa löytyy kiitettävästi. Isossa talossa pääsee helposti myös jokainen hyödyntämään omaa osaamistaan ja jokaiselle löydetään varmasti omia vahvuuksia vastaava toimipiste vankilassa. Työharjoittelut ovat pitäneet sisällään lukuisien näyttöjen antoa, uuden tiedon jatkuvaa sisäistämistä, opitun teorian muuntamista käytäntöön sekä vieläkin enemmän oppia alasta.

Opiskeluihin kuuluukin alan esittely muille, esimerkiksi vierailu jossain oppilaitoksessa. Itse osallistuin tämän vuoden Studia-messuille. Kyseiset messut ovat Suomen suurin opiskelija- ja uratapahtuma. Moni nuori ja vanhempikin mietti omaa urapolkua ja tulevaisuudelle suuntaa. Minulta kysyttiin messuilla useasti, miten minusta tuli vanginvartija ja mikä alassa houkutteli. Monia kiinnosti myös, onko vankilassa työskentely vaarallista ja pärjääkö naisena alalla.

Itseäni houkutteli varma työpaikka, nopea koulutus ja hyvät mahdollisuudet jatko-opiskella ja edetä. Toiseen kysymykseen oli myös helppo vastata; vankilassa ei ole vaarallista työskennellä ja naisena pärjää alalla varmasti hyvin. Käytännönläheinen koulutus, hyvä perehdys työpaikalla sekä osaavat ja ammattitaitoiset työkaverit varmistavat, että työturvallisuus toteutuu vanginvartijan sukupuolesta riippumatta.

Opiskelijan näkökulmasta Rikosseuraamusalan koulutuskeskus on vastannut odotuksiani hyvin; koulu on täynnä samanhenkistä porukkaa ja lähijaksot koulussa menivät nopeasti. Illalla pystyi halutessaan treenaamaan koulun punttisalilla. Kurssihotellissa maksuton asuminen on myös todella hyvä etu niille, jotka päättävät tulla opiskelemaan kauempaa.

Kaikesta aikaisemmasta työkokemuksesta ja opiskeluista on ollut hyötyä opiskellessani vanginvartijaksi. Vanginvartija kuitenkin työskentelee päivittäin erittäin haastavan ihmisryhmän kanssa ja se, että tuntee itsensä hyvin, on perusedellytys alalla pärjäämiseen. Koulussa käydään tiiviisti läpi niin vankeuslakia kuin voimankäyttövälineiden hallintaa, mutta tärkeintä on oma asenne sekä halu oppia ja kehittyä.

Nyt juuri ennen valmistumista itsestäni tuntuu, että tästä matka vasta alkaa.

Sanna

Lue lisää opiskelijatarinoita

Julkaistu 4.1.2024