Otto

Otto reissasi oppimaan käytännön vankilatyötä lauttamatkan päähän Suomenlinnan merimaisemiin. Kolmen kuukauden työssäoppimisjakson aikana täydentyi kuva vartijan työstä ja avovankilatoiminnasta. Lähiopintojen pariin palattuaan vartijaopiskelija kirjoitti ajatuksiaan harjoittelujaksolta.

Nuori lyhythiuksinen mies vartijan univormu päällä katsoo hymyillen.

Aloitin rikosseuraamusalan tutkinnon opinnot syksyllä 2022. Koulutus on rakennettu siten, että ensin ollaan koulussa opiskelemassa työn perusteita. Kun perusteita on harjoiteltu koulussa syksyn verran, lähdetään ensimmäiselle työssäoppimisjaksolle.

Vaikka itse olin ollut jo ennen koulutuksen aloitusta vankilassa töissä, näyttäytyy työ nyt koulussa opitun jälkeen eri valossa. Harjoittelussa opitaan pikkuhiljaa vanhempien virkamiesten opastuksella työn käytännön puolia. Työtä tehdessä alkavat koulussa opittu teoria ja työssä opittu käytäntö yhdistymään kokonaisuudeksi.

Itse pääsin toiveideni mukaisesti työharjoitteluun Suomenlinnan avovankilaan. Kun aloitin Suomenlinnassa, minulle alkoi selviämään, kuinka laaja ja monipuolinen vartijan työnkuva voikaan olla. Vartijan työ määräytyy pitkälti laitoksen käytäntöjen ja valvonnan asteen mukaan. Suomenlinnan vankila on melko avoin, joten työ on sen mukaista.

Työharjoittelun ohessa oli tarkoitus tehdä koulusta saatuja tehtäviä, joista osa vaatii nimenomaan vankilaympäristöä ja vuorovaikutusta vankien kanssa. Tehtäviä saatiin jaksolle roimasti, eli ajatus siitä, että työharjoittelussa olisi voinut vain rauhassa painaa töitä, osoittautui toiveajatteluksi. Mutta − oppimassahan sitä ollaan.

Avovankila, onko se vankila ollenkaan?

Suomessa on 28 vankilaa, ja kaikki ovat erilaisia. On suljettuja vankiloita, joissa valvonta on tiukkaa eivätkä vangit saa liikkua vapaasti vankilan alueella. Tämä vastaa monen ihmisen mielikuvaa vankilasta.
Suomessa on myös avolaitoksia, joissa vanki voi liikkua vankilan alueella ja vankilan työtoiminnassa ilman välitöntä valvontaa eli henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa. Valvonta tapahtuu esimerkiksi sähköisesti nilkkapannalla tai muulla tavalla. Avolaitoksissa vangilla on myös yleensä paremmat puitteet opiskelulle tai siviilityössä käymiselle.

Suuri osa Suomenlinnan vangeista käy vankilan työtoiminnassa esimerkiksi Suomenlinnan historiallisten rakennusten kunnostusprojekteissa tai alueen remontti- ja kunnossapitotöissä. Moni käy myös siviilitöissä, opiskelemassa tai laitoksen ulkopuolella kuntoutustoimissa ja lomilla. Kun vangit eivät ole toiminnoissaan, voivat he liikkua melko vapaasti vankilan alueella käyden salilla tai lenkillä.

Joku voisi ihmetellä, että mitä järkeä avolaitoksessa on, eihän tuo kuulosta vankilalta. Vankeusrangaistuksen tarkoituksena on rajoittaa henkilön vapautta, mutta ei sen enempää, mitä vangin tai yhteiskunnan turvallisuus tai vankilassa pitämisen varmuus vaatii. Ketään ei pidetä tarpeettoman suljetuissa oloissa. Ja vaikka avolaitos on suljettua vankilaa avoimempi, on kyse silti vankilasta ja vapauden rajoittamisesta.

Avovankila on myös asteittaisen vapauttamisen vaihe. Kun henkilö on ollut suljetussa vankilassa osan tuomiosta, lähdetään asteittain sopeutumaan takaisin yhteiskuntaan. Osa vangeista sopeutuu ensimmäistä kertaa kunnolla yhteiskuntaan avolaitoksesta nimenomaan siksi, että avolaitoksesta voi käydä opiskelemassa tai töissä, mutta silti on tukea ja sääntöjen tiukkaa valvontaa. Pitkän tuomion jälkeen suljetun vankilan portista ulos työntäminen ei viimeaikaisten tietojen valossa anna kovin kummoisia eväitä rikoksettomaan elämään. Siviiliin ei ole ehtinyt sopeutua ja ulkomaailman pelisäännöt eivät välttämättä ole kaikille selvät. Avolaitos voidaan mieltää välimalliksi, missä tuen ja kontrollin läsnä ollessa harjoitellaan rikoksetonta elämää.

Vartijana avovankilassa

Kuten aiemmin mainitsin, Suomen 28 vankilaa ovat erilaisia sijainniltaan, valvonnan asteeltaan ja tarkoitukseltaan. Vartijan tehtävä voi olla hyvinkin laaja ja vankila määrittelee tarkemmin työtehtävät ja roolin vankilassa. Suljetussa laitoksessa vankeja valvotaan jatkuvasti henkilökunnan toimesta, ja tämä sitoo huomattavan määrän työaikaa ja työntekijöitä. Avolaitoksessa valvontaa ja sen myötä myös valvontahenkilökuntaa on vähemmän. Valvontahenkilökunnan rooli on enemmän kulunvalvontaan, sähköisten valvontajärjestelmien tarkkailuun ja vankien opastamiseen suuntautunut.

Vankien liikettä laitoksesta sisään ja ulos valvotaan tarkasti, eikä kenelläkään ole asiaa vankila-alueen ulkopuolelle ilman poistumislupaa tai vankilan työtoimintaa. Suuri osa päivästä kuluukin tulemisen ja menemisen valvomiseen, lupien tarkastamiseen ja takaisin palaavien vankien ja heidän tavaroiden tarkastamiseen. Koko ajan ollaan tietoisia siitä, missä vanki liikkuu ja onko hän laitoksen alueella vai ulkona. Uudet laitokseen saapuvat vangit joko haetaan naapurivankilasta tai he tulevat itse paikalle. Tällöin vanki otetaan vartijoiden toimesta päivystyksessä vastaan, perehdytetään laitoksen käytäntöihin, asennetaan valvontalaitteet ja tarkastetaan tavarat.

Avoimet olot asettavat valvonnalle paljon vaatimuksia. Vangeilta edellytetään päihteettömyyttä, eikä mitään vankilan järjestykselle ja turvallisuudelle vaarallista saa tuoda vankilaan sisään. Suhteellisen vapaa liikkuvuus ja keskeinen sijainti tarkoittavat, että valvonnan täytyy pysyä aktiivisena. Päihdevalvontaa tehdään paljon ja kaikki vankilaan saapuva tavara pyritään tarkastamaan. Vankien asuintiloja myös tarkastetaan säännöllisesti kiellettyjen aineiden tai esineiden pois ottamiseksi.

Suomenlinnassa työpäivä kestää 13 tuntia. Töitä tehdään yleensä muutamana päivänä peräkkäin ja sitten on vastaavasti muutama vapaapäivä. Pidemmät työvuorot mahdollistavat enemmän vapaapäiviä ja parhaimmillaan vuorolistaan eksyi peräti seitsemän tai kahdeksan päivän yhtäjaksoinen vapaa. Tämä sopi ainakin minulle, koska pidemmät vapaat mahdollistavat vapaamman harrastamisen ja pitkää työmatkaa ei tarvitse joka päivä taittaa.

Koska avolaitoksessa työ on melko itseohjautuvaa, on jokainen työpäivä erilainen, eikä yleensä ole ennalta määriteltyä tarkkaa marssijärjestystä päivän kululle. Koska vangit voivat liikkua työssä ja alueella ilman välitöntä valvontaa, menee valtaosa päivästä esimerkiksi vankila-aluetta kierrellessä, sähköisiä valvontajärjestelmiä seuratessa, päihdevalvontaa ja tarkastustoimintaa suorittaessa ja vankilan kulunvalvonnassa. Työaikaa ohjataan sinne, mikä koetaan tarpeelliseksi, oli se sitten tarkastustoimintaa tai vankien opastamista.

Vankila-alueelle ei ole ulkopuolisilla asiaa ilman lupaa. Vaikka tämänkin luulisi olevan itsestään selvä asia, niin välillä tämä tuottaa päänvaivaa vankilassa, joka sijaitsee Unescon perintökohteessa ja ehkä pääkaupunkiseudun suosituimman turistikohteen yhteydessä. Avolaitoksessa kun ei välttämättä ole korkeita muureja, piikkilankaa tai isoja portteja, voi alueelle tahattomasti tai tahallisesti eksyä turisteja tai muita kävijöitä.

Avolaitostyö on ainakin ensimmäisen harjoittelujakson jälkeen yllättänyt positiivisesti. Monipuolinen ja itseohjautuva työ hienossa ympäristössä ja erittäin hyvässä porukassa on tarkoittanut sitä, että töihin lähtö ei ole harmittanut kertaakaan, vaikka työmatka kestää lauttamatkan takia yli tunnin suuntaansa. Jokainen työpäivä on pitänyt sisällään itsenäistä työssä suoriutumista, mutta myös asioiden harjoittelua ja opettelua monien työntekijöiden kanssa. Kaikki laitoksen päälliköstä lähtien ovat osallistuneet kokelaiden opastamiseen. Kertaakaan ei ole ollut sellainen olo, että jonkin asian kysyminen olisi ollut kenellekään vaivaksi.

‍Otto


Lue lisää opiskelijatarinoita

Julkaistu 17.4.2023