Ari

Ari oli tehnyt pitkän uran logistiikka-alalla yrittäjänä. Sen piti olla elämäntyö, mutta odottamattomat vastoinkäymiset pakottivat miettimään, mitä muuta voisi tehdä työkseen. Arilla on ajoneuvonasentajan tutkinto sekä jonkin verran kaupallista koulutusta. Idea lähteä rikosseuraamusalalle tuli kaverin kautta sattumalta.

Parrakas, viisikymppinen mies seisoo hymyillen vartijan univormu päällä.

‍− Kaveri oli Sukevan vankilassa töissä ja kyseli, olinko ajatellut vankilaa työpaikkana. Mielikuvissani vankilan vartijat olivat isoja kavereita ja minä pienempi, joten se ei ollut tullut mieleeni, Ari naurahtaa.

− Kaveri kehotti kuitenkin soittamaan vankilaan. Haastattelun kautta pääsin töihin marraskuussa 2019. Minulla oli ollut omat vanhat asenteet vankeja kohtaan ja tuli käytyä läpi, miten käsittelen niitä työssä. Työssä kuitenkin huomasin, että ei siinä ollut minulla ongelmaa.

Sukevan vankilassa Ari työskenteli ensin kaksi vuotta määräaikaisena. Tutkintokoulutukseen hän haki, jotta voisi jäädä pidemmäksi aikaa töihin. Päätös ei ole kaduttanut, sillä opinnot ovat tuoneet uudenlaista varmuutta.

− Syyskuussa 2021 alkoi koulu, ja tykkäsin tosissaan. Aluksi Sukevalla tuntui, että kaikki täytyi kysyä joltain. Itsetunto on noussut koulutuksen aikana todella paljon. Vaikka olen muutenkin sosiaalinen, myös lähityö ja motivaatioaineet ovat olleet hyödyksi. Motivaatioaineiden opiskelu teettää kyllä eniten töitä, on kirjoitettava esseitä ja kokeita, Ari kertoo.

− Tietysti myös voimankäyttökoulutuksesta on ollut hyötyä, siinä opetellaan toimimista erilaisissa tilanteissa, joissa tarvitaan voimakeinoja ja voimankäyttövälineitä. Eniten tykkäänkin voimankäytön ja erityistilanteiden hallinnan opiskelusta. Työssäoppimispaikoilla itselleni ei ole sattunut pahempia tilanteita. Muutaman kerran vanki on hajottanut yöllä sellin, joten on menty voimankäyttövälineiden kanssa tilanteeseen. Tietty adrenaliini on päällä tilanteissa.

Jatkokouluttautuminen on käynyt mielessä Arillakin, mutta toistaiseksi suunnitelmana on töihin meno.

− Työpaikka on tiedossa Sukevalla, ainakin vähäksi aikaa menen sinne töihin ja mietin sitten vasta Laureaa. Olen kuullut, että ammattikorkeatutkintoa pystyy tekemään myös työn ohella, mutta kirjoittamista on paljon. Enemmän näen itseni kerrosvartijana toimimassa vankien kanssa.

Ari pohtii persoonalla olevan työssä tärkeä merkitys, vaikka koulutuksesta onkin iso apu työssä.

− Mielestäni lähityössä ja motivaatiokeskustelussa täytyy olla myös tietyntyyppinen ihminen. Hyvä ihmistuntemus pitää olla, että osaa jo arvioida, mitkä vangin fiilikset voivat olla tilanteessa. Meidän tehtävämme ei ole tehdä heidän elämäänsä vaikeammaksi vaan valvoa, että rangaistus suoritetaan ja kaikki menee hyvin. Pitää olla hyvä itsehillintä ja olla avoimin mielin mukana jutussa. Toisaalta vangeilla saattaa olla kynnys ruveta juttelemaan tietyistä asioista vartijoille, kun meillä on voimankäyttövälineet jne.

Ari haluaa kannustaa muitakin hakeutumaan alalle, vaikka ikää olisi kertynyt 50 vuotta. Fyysistä kuntoa työ kuitenkin vaatii.

− Kuntotestit toki karsivat hakijoita, mutta jos yhtään pitää itsestään huolta, kyllä ne menevät läpi. Itse tykkään ihan hemmetisti työstä, tässä näkee monenlaista ja päivät ovat erilaisia. Tietysti joku päivä voi olla tylsä vaikka valvomossa tai portilla, mutta työ työnä.

− Olen myös huomannut, että palkkataulukkoja katsotaan usein turhan paljon koulutukseen hakiessa. Itse tykkään yövuoroista, ja niistä kertyy hyvin palkkaa. Tällä alalla erilaiset lisät vaikuttavat palkkaan paljon. Valmistumisen jälkeen menee hetki perehtymiseen, mutta sitten alkaa saada tasaisemmin vuoroja, joista kertyy lisiä, Ari sanoo.

Palaa opiskelijatarinoihin.

Julkaistu 28.4.2022