Opiskelija Teemu Saintula tekee havaintoja vartijan työstä Risen blogissa

Yhteiskuntatieteiden maisteri Teemu Saintula, 41, hakeutui vartijan koulutukseen monivuotisen mietinnän jälkeen. Saintula näki neljä vuotta samaa painajaista, jossa opiskelut olivat kesken. Lopulta hän laittoi alat paperille ja näytti listaa hänet hyvin tunteville ihmisille. Saintulan isä totesi, että laita listaan myös vanginvartija.

Mitä ajattelit, kun kuulit ehdotuksen?

– En pitänyt sitä kummoisena. Ajattelin vanginvartijan työn olevan kovin yksipuolista. Jätin sen kuitenkin listalle ja otin selvää asiasta. Nopeasti selvisi, että työ on monipuolista ja vankilassa on paljon eri työtehtäviä.

Saintula haki koulutukseen. Eniten häntä huoletti fyysinen kuntonsa. Säännöllisellä harjoittelulla ja pienellä taktikoinnilla kuntotestissä Saintula saavutti vaadittavan vähimmäistason. Paremmin menivät kirjalliset kokeet ja soveltuvuustestit. Saintula aloitti syyskuussa opiskelut RSKK:ssa. Ensimmäinen harjoittelujakso Pyhäselän vankilassa Joensuussa on takana.

Onko joku asia yllättänyt tähän mennessä?

– Vartijan työssä ei enää niinkään. Kuva alasta on silti taas tarkentunut. Surullista on kuitenkin nähdä se, että vankiloissa on kova vartijavaje. Siksi esimerkiksi vankien työtoimintoja ei voida aina järjestää. Vartijoiden riittävä määrä on myös yleisempi turvallisuuskysymys vankiloissa.

RSKK:n opettaja Eero Komulainen kysyi opiskelijoilta, kiinnostaisiko heitä ryhtyä kirjoittamaan kokemuksistaan vartijakoulutuksen aikana. Saintula mietti asiaa ja kävi myöhemmin pohtimassa asiaa ääneen Komulaisen kanssa kyllä-ei-ehkä-vaihtoehdoin. Komulainen veti johtopäätöksensä ja seuraavalla kerralla tavatessa kertoi, että Risen viestintä on kohta yhteydessä.

Miksi ryhdyit kirjoittamaan blogia?

– Minulla voisi olla jotain sanottavaa. Aion yhdistää blogeissani sekä seuraamiani yhteiskunnallisia asioita että vartijan työtä, opiskelua ja henkilökohtaisia kokemuksiani. Toivottavasti pystyisin esittämään myös yllättäviä näkökulmia.

Saintula kysyy ensimmäisessä blogikirjoituksessaan, miksi ihmiset osaavat nimetä useita poliiseja, mutta eivät yhtään vanginvartijaa.

Miksi pidit tärkeänä kirjoittaa tästä aiheesta?

– Vanginvartijat jäävät julkisuudessa pimentoon, vaikka työ on ihan yhtä tärkeää kuin muidenkin rikollisuuden ja turvallisuuden kanssa toimivien työ. Alan ihmiset ihmettelevät tätä suuresti. Lisäksi mielipide vankiloista ja vartijoista muodostuu yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisiosarjoja katsellessa. Alasta keskustelu faktapohjalta on vankilaväen ulkopuolisten ihmisten kanssa hyvin vaikeaa, kun alaa ei tunneta. Sillä on vaikutuksensa medianäkyvyyteen, julkiseen keskusteluun, alan määrärahoihin, poliittiseen päätöksentekoon, rikollisuuden määrään ja yhteiskunnan yleiseen turvallisuuteen.

Mitä muita aiheita on luvassa?

– Käytännön opiskelun ja työharjoitteluiden kautta voi lähestyä alaa monesta näkökulmasta. Saatan pohtia vaikkapa sitä, mitä vartijat ja vangit keskenään puhuvat, miltä vartija saa näyttää ja miltä tuntuu työskennellä ympäristössä, jossa väkivallan uhka ja siihen varautuminen on osa tavallista työpäivää.

Saintulan matkaa rikosseuraamusalan ammattilaiseksi voi seurata myös lähiaikoina Risen Instagramista.

Blogiteksti on luettavissa Rikosseuraamuslaitoksen sivuilta tästä linkistä.

‍