Ninan blogi

Heti tähän alkuun haluan nostaa minua eniten puhutelleen kommentin, joka tuli vangin läheiseltä. Kommentti kiteyttää hyvin sen, miksi opinnäytetyöni aihe on tärkeä.

”Kyllä se lapsen vankilaan joutuminen on kova paikka perheelle aina varmaan. Ja ainakin näin, kun lapsi tekee henkirikoksen, niin mä koen, että siinä tavallaan perheestäkin tulee uhreja, jotka tarvitsevat apua selvitäkseen ja neuvoja, miten jaksaa eteenpäin. Mutta nyt on niin, että vanhemmat nostetaan tikunnokkaan ja syyllistetään siitä, mitä joku perheenjäsen on tehnyt. Se on monelle liian raskas taakka kannettavaksi.”

Keräsin tutkimusmateriaalin Webropol-kyselyllä Rikoksettoman elämän tukisäätiön ja Vankien Vanhemmat ry:n kautta. Idea opinnäytetyöhön tuli omakohtaisesta kokemuksesta, sillä minulle läheinen ihminen on ollut vankilassa. Oma kokemukseni aikanaan oli, että läheiset eivät juurikaan saa ohjausta ja tukea vankilasta. Asia, mitä vankilassa edistetään mielestäni eniten, on vangin vanhemmuuden tukeminen. Vankiloissa järjestetään vangeille ja heidän lapsilleen toimintaa, mutta usein vangin muut läheiset, kuten vanhemmat, puoliso, sukulaiset ja ystävät jäävät varjoon.

Läheisen vankilassa oloon liittyy usein sosiaalista stigmaa, henkistä kuormitusta sekä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen tunnetta. Varsinkin vankeuden alun hetkellä monet läheiset kuvailivat tilannetta kamalana järkytyksenä ja shokkina, josta toipuminen vie aikaa.

Osa kyselyyni vastanneista kertoi kokeneensa valtavaa helpotusta. Helpotuksen tunne siitä, että tietää, missä oma lapsi on, kun elämä siviilissä oli mennyt mahdottomaksi päihteiden käytön takia.

Osa vankien vanhemmista kertoi kantavansa syyllisyyttä siitä, mikä omassa kasvatuksessa on mennyt pieleen tai olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Vanhemmalla on hämmennys ja häpeä lapsen päihteiden käytön ja rikollisen elämäntavan takia. Kysymykset siitä, mitä muut ajattelevat tai miten oma lapsi on voinut tappaa.

Suurimpina haasteina läheiset kokevat henkisen kuormituksen, joka pahimmillaan saattaa aiheuttaa unettomuutta, masennusta ja ahdistusta. Tämän vuoksi läheiset toivovat, että vertaistuen ja keskusteluavun saatavuutta parannettaisiin. Läheiset kertoivat, että yksipuolinen soittomahdollisuus vangille sekä epätietoisuus vangin voinnista ja oloista tuntuvat raskailta. Huolen kantaminen siitä, miten vanki pärjää vankilassa, on jatkuvaa.

Käytännön asiat kasautuvat yleensä perheenjäsenten harteille, kuten vangin asunnon tyhjentäminen, sopimusten irtisanomiset ja talousasiat. Monet kokevat jäävänsä yksin byrokratian kanssa.

Läheiset kokevat, että yhteiskunnan tuki on riittämätöntä. Vastuu vangin syrjäytymisen ehkäisemisestä kaatuu heidän harteilleen. Läheiset kaipaavat enemmän tietoa ja ohjausta vankilan käytännöistä. He toivovat, että vankilaa ei nähdä vain vangin säilytyspaikkana, vaan järjestettäisiin enemmän työtä, joka edistää vangin kuntoutumista ja sopeutumista elämään vankilan ulkopuolella.

Läheiset toivovat inhimillistä ja kunnioittavaa kohtelua niin vankeja kuin heidän läheisiään kohtaan. Osa läheisistä kokee, että heidät sivuutetaan ja heitä jopa syyllistetään. He toivovat, että yhteiskunta tunnistaisi läheisten merkityksen osana vangin kuntoutumisprosessia.

Opit vanginvartijan ammattiin

Opinnäytetyöni antoi minulle vielä syvällisemmän ymmärryksen siitä, miten laajasti vankeus vaikuttaa vangin läheisiin ja kuinka monitasoinen ilmiö on. Tutkimus toi esiin sen, että vangin elämäntilannetta ei voi tarkastella irrallaan perheestä ja sosiaalisista suhteista. Ymmärrys läheisten kokemuksista ja kuormituksesta auttaa hahmottamaan, miksi yhteydenpito ja perhesuhteiden tukeminen ovat tärkeä osa Rikosseuraamuslaitoksen perustehtävää.

Vartijan työn näkökulmasta tieto on tärkeä, koska perhesuhteet vaikuttavat suoraan vangin hyvinvointiin, motivaatioon ja usein myös hänen käytökseensä vankilassa. Kun vartija tiedostaa läheisten merkityksen vangin arjessa, hän kykenee paremmin toimimaan rakentavasti tilanteissa, joissa yhteydenpitoon tai perheen tapaamisiin liittyy jännitteitä, tunteita tai huolia. Ymmärrys tukee dynaamista turvallisuutta, kun vartija osaa huomioida vankien kokonaisvaltaisen tilanteen ja toimia ennakoivasti ja ihmislähtöisesti.

Vartija kohtaa vangin läheisiä useissa eri tilanteissa, vaikka usein työ näyttäytyy ulospäin ainoastaan vankeihin kohdistuvana. Tyypillisiä tilanteita ovat läheisten puhelut vankilaan. Läheiset ottavat yhteyttä käytännön asioista tai tapaamisiin liittyvistä kysymyksistä. Usein he jättävät soittopyynnön.

Vartijat kohtaavat läheiset vankilassa myös henkilökohtaisesti, he valvovat ja ohjaavat tapaamisia, tarkistavat kulkuoikeuksia sekä tekevät turvatarkastuksia. Lapsiperhetilanteissa kohtaamiset voivat olla tunnepitoisia. Vartijan tulee toimia sensitiivisesti, mutta ammattimaisesti.

Vartijat käsittelevät myös perheiden lähettämiä kirjeitä ja paketteja, mikä edellyttää huolellisuutta, hienovaraisuutta ja säädösten tuntemusta. Vangin sairastuminen, kriisitilanteet tai perheessä tapahtuvat vakavat asiat saattavat edellyttää yhteydenpitoa ja yhteistyötä läheisten kanssa. Näissä tilanteissa vartijan ammatillinen vuorovaikutusosaaminen korostuu. Vartijan tulee pystyä toimimaan rauhallisesti, empaattisesti ja johdonmukaisesti, vaikka tilanteet olisivat kuormittavia tai läheisiin liittyisi voimakkaita tunteita.

Lopuksi haluan kiittää kyselyyni vastanneita vangin läheisiä. Suuret kiitokset myös Rikoksettoman elämän tukisäätiölle ja Vankien Vanhemmat ry:lle kyselyni jakamisesta eteenpäin.

Opiskeluni alkaa olla loppusuoralla ja valmistun joulukuussa. Olen jäämässä rikosseuraamusalalle töihin vanginvartijana. Jos jotain olen tästä matkasta oppinut, niin aion jatkaa kuten tähänkin asti, kohtaamalla vangin ja vangin läheisen ihmisenä ihmiselle.

Nina